Pekka Mäkelä (toim.): Mylläri Eino ja Kellomestarin Aino

Kadonnutta aikaa etsimässä sukutarinan muodossa.

Elämä on sekä ainutkertainen että yleinen. Mitä lähemmältä sitä katsoo, sitä ainutkertaisemmalta se vaikuttaa. Sekä ainutkertaisesta että yleisestä pitäisi pelastaa jotakin jälkimaailmalle.

Sysäyksen tämän kirjan kirjoittamiseen antoi Einon sotapäiväkirja. Sääksjärven Mylly Oy:n pöytäkirjat ja Sääksjärven Nuorisoseuran arkisto antoivat lisää sisältöä tekstiin.

Einon ja Ainon elämä yhteensä kattaa vuodet 1899 – 1979. Kuinka valtavasti tekniikka ja yhteiskunta ovatkaan muuttuneet kuluneiden 113 vuoden kuluessa. Valokuvassa kesältä 1913 Eino istuu hevosvetoisen haravakoneen päällä. Välimatka nykyisiin satelliittiohjattuihin työkoneisiin on pitkä.

Maaseudun tyhjeneminen, kaupunkien ja toimihenkilöammattien nousu, yliopistojen valtava laajeneminen…Tässä kuvatut 3 – 5
sukupolvea ovat osallistuneet kaikkeen tähän ja ovat olleet osa sitä. Sota oli tietenkin suuri koko kansakuntaa ravistanut historiallinen tapahtuma. Kun kolme viidestä sisaruksesta osallistui Suureen Muuttoon, siirtyi etelään toimihenkilöiksi kahden pojan jäädessä kotiseudulle rakennustoiminnan ja maatalouden piiriin, on se osa suurta historiallista tapahtumasarjaa. Samoin Harjun talon rakentaminen 50-luvun alussa sattui jälleenrakennus- ja asutusaikaan. Mikrohistoria muuttuu makrohistoriaksi, vähitellen ja asteittain.

Ihminen tuskin kuitenkaan on ehtinyt muuttua sadassa vuodessa, ei psykologisesti eikä sosiaalipsykologisestikaan. Tässä julkaistut kirjeet todistavat samana pysyneen ihmisen toiminnasta, ajattelusta ja tunteista sodan ja rauhan oloissa.
Tulevaisuus ja nykyisyys muuttuvat menneisyydeksi vääjäämättömästi. Uskomme, että kirjan muotoon pelastetut palaset ovat aina vaivan väärtti. Ovathan nämäkin palaset samalla omalla tavallaan arvostuksen osoitus menneitä sukupolvia kohtaan.